Pikareenit ja häikäistystä

Päätin käydä pikaisesti treenamassa kaksikon kentällä. Joku olikin ollut siellä ennen meitä ja jättänyt kehänauhat paikoilleen. Kiitos siitä Sain Pimun kanssa otettua kisamaisen treenin ja palkkasin vain liikkeitten välissä. Homma toimi ERIttäin hyvin. Ainoona kompastuskivenä vaan edelleen se pirun tunnari. Yhtä harvoin tulee treenattua sitä kun ennen pk:ssa eteenmenoa -siis ei juuri koskaan. Jotain on vielä tehtävissä ennen sunnuntaita, otan tietoisen riskin treentessaani sitä vielä viimeisellä viikolla ennen koetta…

Hohdon kanssa reenailtiin sivulle tuloa ja suorapalkka (narupallo), seuraamisen oikeaa paikkaa ja suorapalkka, luoksetuloa. Yhtään makupalaa ei ollut, homma onnistui silti loistavasti. Ehkä minä en sittenkään ole niin käsi tässä koirankoulutuksessa )

 

Ostin neideille tänään uudet häikäistys vermeet. Pimulle ostin keltaisen heijastin liivin sekä Tikru heijastimia remmiin kiinnitettäväksi. Hohto sai heijastin valjaat ja Nalle  Puhit hihnaan. Otan molemmista kuvan ja liitän tänne jahka ulkona hämärtyy tarpeeksi.

Ikävä on ja pysyy, tuska hellittää.

Elämän järjettömyys

En koskaan lakkaa ihmettelemästä ihmisen ahneutta, väliinpitämättömyyttä tai ajattelemattomuutta. Toisille meistä raha on ainut mittari jolla mitataan niin ihmisyys kuin eläimellisyyskin. Onneksi omalta kohdaltani voin lukeutua heistä pois. En ole, enkä toivottavasti koskaan tulekkaan yhtä kylmäksi.

Yhden meistä elämä jatkuu muualla, siihen en voi vaikuttaa vaikka haluaisinkin.

Anteeksi Romu.

Kuu’uu’uulumisia

Hohdon juoksuissa tuli pe parhaat päivät. Se sitte kuulu, näky ja tuntu tässä kokoonpanossa

Romulla arvatenkin isoratas heitti ympäri ja herra sai viettää aikaa autossa vuorotellen Hohdon kanssa. Tänään keskiviikkona, on jo onneks eka päivä ku voivat olla yhdessä ilman hullaannusta.

Romun kohtalo on tapetilla tällä hetkellä. Mulla ei ole rahallisia rahkeita siitä maksaa, paikka sille kyllä meidän laumassa on. Mirkan kanssa on pidetty perhe palaveri ja molemmat on sitä mieltä että ukko on tervetullut. Edellisestä kodista on kuitenkin esitetty toiveita rahallisesta lunastuksesta. Lopullinen palaveri meillä on asiasta lauantaina. Toivottavasti ratkaisu on Romu-Ukkelin kannalta paras.

Minun koirani

Minulla on koira, rottweiler.
Olen minä sitä kouluttanutkin.
Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti.
Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä.
Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni.
Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme jälkeen.
Kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna.
Haluavat tavata toistekin.
Moni on huutanut: te kuulette minusta vielä!?
Mukavaa sakkia.

Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä.
Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti.
Kerran heitin.
Poliisit toivat koiran illalla kotiin.
Minä sanoin, että ei olisi tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä.

Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet
sille lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?

Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on tehtävä jotain.
Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin minun koiraani.
Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja.
Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä.
Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä.
Antoi vielä tassua kiitokseksi.
Pitihän minunkin yksi maistaa.
Viikko meni horroksessa.
Lääkitys lopetettiin tehottomana.
Ei siitä ollut huumekoiraksi.

Rottweilerit ovat kovia syömään.
Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.

Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista.
Parilla tonnilla saa hyvät paperit omaavan rottweilerin.
Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan viitisenkymppiä kuussa.
Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen,
mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle.

Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä johtajuus on tärkeässä asemassa.
Helpotti.
Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein:
Rottweilerit ovat loistavia johtajia.

Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa.
Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin.
Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä.

En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla häiriköivistä koirista.
Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt meidät.
Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole yksin minun, se on myös niiden joita meidän koira on häiriköinyt.
Eiköhän sovita että jokainen hoitaa omat ongelmansa.
Kennelpiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa kuin piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova rangaistus, sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan mukavaa porukkaa.

-tuntematon-

Luonnetesti Riihimäki 6.9.2008

Käväistiin Riihimäellä luonnetestissä. Ohjaajia ei ikävä kyllä testattu…

Pimu oli Pimumaiseen tapaan touhukas ja isompia yllätyksiä ei matkan varrella tupsahtanut. Tarkempi selostus seuraa videon muodossa kunhan käsi ohjaaja saa sen pelaamaan. Sitä odotellessa.

Tuomarit: Lea Haanpää ja Kai Tarkka

1. Toimintakyky +1 kohtuullinen
2. Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
3. Puolustushalu +1 pieni
4. Taisteluhalu +2 kohtuullinen
5. Hermorakenne +1 hieman rauhaton
6. Temperamentti +1 Erittäin vilkas
7. Kovuus +3 Kohtuullisen kova
8. Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
9. Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Yhteensä 156 p.

Ketkuilua ;)

Sanna käväisi viihdyttämässä meitä Kyröskoskella Ketkun ja Kälpyrin kanssa. Treenattiin tottista, tarkkuusetsintää ja pudotettua esinettä.

Intouduin minäkin ottamaan tarkkuutta Pimun kanssa vaikkei olla sitä vuoteen treenattu, perskeles. Homma oli sillä upeesti hanskassa Wc taukoa lukuunottamatta. Koiran palauttaessa esinettä, hyppäsin riemusta ilmaan ja alastullessa kuului polvesta ikävä rutsaus. Kipu oli jörkyttävä ja kiereskelin vaikeroiden sammalikossa välillä kehuen koiraa kuitenkin. Just kun polvi oli taas semi hyvä

 Olen väkisin kävellyt sillä, niin ettei se kovin pahasti mennyt. Varovainen sen kanssa saa kuitenkin olla. Kohtalon ironiaa että palautin polvituen ja kepit EILEN fysioterapiaan…

Täytyy vaan olla pirun tyytyväinen tohon väkkärään. Seuraaminen on parantunut huomattavasti. Siihen on tullut lisää tarkkuutta ja tekemisen meininkiä. Pelkällä hyvällä sitä ei ole saatu aikaan, pakkoakin on käytetty. Mutta ilmeisesti kerrankin oikeassa suhteessa kehuihin, jolloin se on vaan nostanut koiran halua onnistua.

Pysäytyksessä tuli ensin läpi, tokalla pysähtyi hienosti. Ruutuun tarvi muutaman käskyn. Kaukot oli perfect. Tunnaria vaan ei olla vieläkään otettu…

Kentällä tokoa treenatessa olen yrittänyt toteuttaa “tokopeliä” eli kaikki elementit noutokapulaa myöten on jo valmiiksi paikoillaan, ja asioita treenataan vähän niinkuin pelaamalla. Pimu on ihan onnesta soikeena kun pääse noutokapulalle ja toisaalta joutuu pinnistelemään ettei lähde sinne omin lupinensa. Ehkä me mennään sittenkin kisoihin vielä lokakuussa. Tunnari pitää ottaa nyt teho-ohjelmistoon. Toinen haave mulla on ens vuonna päästä etsintä kisoihin. Talvi olis aikaa treenata hakua, toivottavasti löydetään jostain ryhmä. Pikku alkeet on periaatteessa hallussa, niitä vaan ei ole vahvistettu lainkaan.

Hohtokin pääsi treeneihin ettei vallan kuuppa sekoo juoksujen kanssa. Se oli nimittäin keskiviikkona todella surkeena autossa kun treeneihin pääsi vain Pimu ja Romu. Otettiin seuraamista, luoksetulo ja leikkimistä. Melkosta sähellystä, ohjaajan pitäis saada itsensä balanssiin…

Romu poika harjoitteli noutoa ja houkuttelemalla ja kehumalla kapula saatiinkin liikkeelle. Lisäksi otettiin lihapulla seuraamista ja se meni loistavasti. On se vaan niin ihana nalle

Tosi mukavaa Sanna kun jaksoit lähteä näin kauas, toivottavasti nähdään pian!!

Tottisweekend 22.-24.8.2008

 

By Pekka Varis

By Pekka Varis

by Paula Kokko

Aika meni kuin siivillä ja melkein viikko on tarvinnut sulatella kuulemaansa ja näkemäänsä. Huippuporukalla, huippugoutsin opissa, huippumestassa. Kitetytettynä WAU. Päivä hulahti kuin siivillä, paljon saatiin irti katselemalla ja miettimällä niin omia kuin toistenkin harjoituksia. Ihan huippua. Itse sain oppia saalisleikkiin ja patukan käyttöön koulutuksessa. Tällä hetkellä saaliini oli liian kuollut ja leikkityyli vähän vinossa. Harjoitukset pitäisi myös saada lyhyemmiksi ja koiralla läppä kiinni. Juu eli siis viettiä patoamaan. Toivottavasti pääsen toistekkin Johannan oppiin. Tässä muutama linkki joissa mukana olleita. Heizelwood, Woodweilers, Mannusten blogi. Kiitos vielä kaikille, oli mahtavaa!!