Ketkuilua ;)

Sanna käväisi viihdyttämässä meitä Kyröskoskella Ketkun ja Kälpyrin kanssa. Treenattiin tottista, tarkkuusetsintää ja pudotettua esinettä.

Intouduin minäkin ottamaan tarkkuutta Pimun kanssa vaikkei olla sitä vuoteen treenattu, perskeles. Homma oli sillä upeesti hanskassa Wc taukoa lukuunottamatta. Koiran palauttaessa esinettä, hyppäsin riemusta ilmaan ja alastullessa kuului polvesta ikävä rutsaus. Kipu oli jörkyttävä ja kiereskelin vaikeroiden sammalikossa välillä kehuen koiraa kuitenkin. Just kun polvi oli taas semi hyvä

 Olen väkisin kävellyt sillä, niin ettei se kovin pahasti mennyt. Varovainen sen kanssa saa kuitenkin olla. Kohtalon ironiaa että palautin polvituen ja kepit EILEN fysioterapiaan…

Täytyy vaan olla pirun tyytyväinen tohon väkkärään. Seuraaminen on parantunut huomattavasti. Siihen on tullut lisää tarkkuutta ja tekemisen meininkiä. Pelkällä hyvällä sitä ei ole saatu aikaan, pakkoakin on käytetty. Mutta ilmeisesti kerrankin oikeassa suhteessa kehuihin, jolloin se on vaan nostanut koiran halua onnistua.

Pysäytyksessä tuli ensin läpi, tokalla pysähtyi hienosti. Ruutuun tarvi muutaman käskyn. Kaukot oli perfect. Tunnaria vaan ei olla vieläkään otettu…

Kentällä tokoa treenatessa olen yrittänyt toteuttaa “tokopeliä” eli kaikki elementit noutokapulaa myöten on jo valmiiksi paikoillaan, ja asioita treenataan vähän niinkuin pelaamalla. Pimu on ihan onnesta soikeena kun pääse noutokapulalle ja toisaalta joutuu pinnistelemään ettei lähde sinne omin lupinensa. Ehkä me mennään sittenkin kisoihin vielä lokakuussa. Tunnari pitää ottaa nyt teho-ohjelmistoon. Toinen haave mulla on ens vuonna päästä etsintä kisoihin. Talvi olis aikaa treenata hakua, toivottavasti löydetään jostain ryhmä. Pikku alkeet on periaatteessa hallussa, niitä vaan ei ole vahvistettu lainkaan.

Hohtokin pääsi treeneihin ettei vallan kuuppa sekoo juoksujen kanssa. Se oli nimittäin keskiviikkona todella surkeena autossa kun treeneihin pääsi vain Pimu ja Romu. Otettiin seuraamista, luoksetulo ja leikkimistä. Melkosta sähellystä, ohjaajan pitäis saada itsensä balanssiin…

Romu poika harjoitteli noutoa ja houkuttelemalla ja kehumalla kapula saatiinkin liikkeelle. Lisäksi otettiin lihapulla seuraamista ja se meni loistavasti. On se vaan niin ihana nalle

Tosi mukavaa Sanna kun jaksoit lähteä näin kauas, toivottavasti nähdään pian!!